Myrskyn jälkeen
kun sää on tyyni
sitä osaa taas arvostaa
mitä on jäljellä
osaa taas välittää
ja pysähtyä,
todella pysähtyä
miksi aina tarvitsen katastrofin
ja romahduksen
että pääsen ylöspäin,
eteenpäin
olenko sokea vai pelkuri
vai vain pelkkä kulkuri
joka ajelehtii aina sinne
minne virta vie
en oikeastaan vieläkään tiedä
mitä haluan
paitsi sen,
sen suuren unelman toteutuvan
sen mitä en kerro kenellekään
sen minkä voin jo haistaa
ja tuntea kasvoillani
kun suljen silmäni
olenko sittenkään eksynyt ?
Kuuntele runo Soundcloudissa:
Lataa runo mp3-tiedostona:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti