Jos mietin tätä hetkeä
se katoaa
jos mietin
tätä nyt
langan pää katoaa
hetki jossa jo hetken olin
ei enää ole
aina kun havahdun siihen että olen
en enää olekkaan tässä hetkessä
ja se katoaa
ja aina se tuntuu niin väkinäiseltä
pakottamiselta
yrittää päästä takaisin
mikä paradoksi!
ne hetket joista tiedän nauttineeni eniten
en muista niistä mitään
muistan että menin ja aloin nauttia
olosuhteet olivat täydelliset
kaikki oli täydellistä
tuuli
aurinko
aallot
lämpötila
kaikki
ja sitten
sitten en muista enää mitään
otinko silloin kaiken vastaan suoraan soluihini
suoraan sisimpääni
se täytyy olla niin
kaikkein läheisin hetki
hekumaalisin hetki
tunteikkain hetki
intohimoisin hetki
en muista siitäkään mitään
muistan että se lämpö kasvoi
yhteys sinuun ja minuun oli auki
ja olimme yhtä
ja taas
en muista siitä mitään
otinko silloin nautinnon vastaan suoraan joka soluun
ilman yhtään ajatusta
mikä se on
mikä se on mikä minussa oli
miksi en muista
haluaisin muistaa
kokea uudestaan
edes pienen pilkahduksen
nyt kun olet niin kaukana
tavoittamattomissa
mahdoton
menneisyys
haluaisin muistaa
haluaisin saada kiinni sen ihanan hetken
jonka tiedän olleen olemassa
vaikken muista sitä
en pysty muistamaan
vaikka kuinka yritän
täytyy siis elää uudelleen
luoda samanlaiset hetket
elää
elää ja kokea
mennä ja uhrautua
laittaa itsensä peliin
alla rohkea
olla avoin
olla rehellinen
ja elää
Kuuntele runo Soundcloudissa:
https://soundcloud.com/jukka-pekka-rokka/36-jos-mietin-tata-hetkea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti