Lasi tippui maahan
tuhansiksi sirpaleiksi
korjaamattomaksi
peruuttamattomasti
se palveli aikansa
ja nyt se päättyi
odattamatta
olinko mukana hetkessä
olinko läsnä
vai jo seuraavassa
missä olin kun en ollut tässä
missä aina olen kun en ole tässä
miksi olen niin harvoin tässä
miksi se on niin vaikeaa
niin kivuliasta
ajatukset vyöryy
ja olen jossain muualla
miksen voi olla enemmän läsnä
kestää sen kivun
ja antaa sen tulla
syleillä sitä
muuttaa sen lämmöksi
nautinnoksi
ja iloksi
voisimpa olla iloinen
onnellinen
avoin
ja rehellinen
voiko muuta toivoa
voisimpa olla oma itseni
vapaasti ja rohkeasti
ilman pelkoja
olisiko se onnellisuutta
olisiko se tavoittelun
ja kaikkien uhrauksien arvoista ?
Kuuntele runo Soundcloudissa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti