Istun kynttilän valossa
lähellä itseäni
itken
itken voimakkaammin kuin koskaan
itken enkä tiedä miksi
en tunne surua
en ole rikki
en tidä,
mutta annan sen tulla
tuntuu kuin olisi ikävä
mutta samalla
kuin tapaisi uudelleen
ei, ei se ole joku muu
se olen minä itse
olen ollut kauan poissa
ja nyt olen kotona
yhtä aikaa ilo ja haikeus
olen ollut niin kaukana
niin rikki
ja eksynyt
mutta nyt olen kotona
halaan
enkä tahdo päästää irti
enää koskaan,
pästää irti
olet niin rakas
olet niin arvokas
olet niin pieni ja heikko
nyt olet turvassa luonani
vihdoinkin saan olla luonasi,
vihdoinkin
Kuuntele runo Soundcloudissa:
Lataa runo mp3-tiedostona
Kiitos!
Nyt runovarasto on tyhjä
on siis aika lähteä,
elää
ja rakastua!
on siis aika lähteä,
elää
ja rakastua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti