Olin varma että selviäisin tästä
annan aikaa
ja sitten ymmärrän
mikä pettymys!
aivan mahdotonta!
kipu ei anna tilaa ajatuksille
ajatukset eivät anna kivuille
tunteet eivät pääset vapaaksi
olen kuin pätsissä
mutten pala
olen taas vankina
omassa kehossani
omissa synneissäni
omassa epätäydellisyydessäni
mitä nyt?
en voi kuin olla
huudan!
en voi kuin olla
voisimpa huutaa
karjua tämän kaiken ulos!
Kuuntele runo Soundcloudissa:
Lataa runo mp3-tiedostona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti