Kuollut kuin harmaa kivi
ja sekin vangittu
kaltaistensa joukkoon
kaltereiden taakse
elottomana, ilmeettömänä ja tunteettomana
sellainen minäkin olin ennen
nyt tuntuu enää pahalta nähdä sitä muissa
mutta en enää tunne olevani sellainen
nyt minussa virtaa
nyt olen täynnä elämää
ja nyt sielussani raikaa ilon laulu
joka minusta ulos tahtoo soida
nyt olen vapaa ja vallaton
edessäni on mielenkiintoinen ja yllätyksellinen tie
kuljen sitä luottavaisena ja innostusta täynnä
sen kauneutta ihmetellen
hetkestä hetkeen
Kuuntele runo Soundcloudissa:
https://soundcloud.com/jukka-pekka-rokka/57-kuollut-kuin-harmaa-kivi
Lataa runo mp3-tiedostona:
https://drive.google.com/open?id=0B2Wc2hOTbpzDZDQ3dEcwU1RLd0k
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti