Koko pitkän syksyn
synkkyydessä kipuilin
ja rakkauden kaipuusta runoilin
talvi saapui
ja se rakkauden simen
edes sen mahdollisuus
oli poissa
haave kuoli
ja vain kipu jäi
ei enää epävarmuuden tuomaa tuskaa
nyt olen vain täysin rikki
aivan palasina
tuhon oma
mutta nyt myönnän
että minuuun sattuu
nyt myönnän
että olen rikki
annan kivun tulla
ja tunnen sen
päästän sen pintaan
ja läpi
se on vaikeaa ja tuskallista
mutta samalla
tunnen kuinka
vahvuus kasvaa
tunnen kuinka
juurrun ja kasvan
tunnen kuinka voimistun
ja eheydyn
vihdoinkin
vihdoinkin olen kylliksi vahva
ja tarpeeksi viisas
ottamaan tämän vastaan
ja kulkemaan tästä läpi
kiitos
kiitos että autoit
tekemään minusta vahvemman
kiitos että autoit
tekemään minusta viisaamman
kiitos että kuljit kanssani
samaa polkua
ikuisesti sinulle kiitollinen
ikuisesti sinua rakastaen
Kuuntele runo Soundcloudissa:
https://soundcloud.com/jukka-pekka-rokka/33-koko-pitkan-syksyn
Lataa runo mp3-tiedostona:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti